maanantai 23. syyskuuta 2013

Houston we have a problem!

Kysymykseen voiko koira olla liian ahne vastaus on vahva kyllä!Tuo pieni luppakorva on aivan järkyttävä, lähes maanisuuteen saakka oleva ahne pieni porsas :)

Niinpä, ahneuskin voi olla ongelma. Enpä olisi uskonut tätäkään päivää tulevan. Nirson mäyriön jälkeen luulisi olevan onnensa kukkuloilla, kun koira syö mitä vaan ja lähes maanisella vauhdilla – mutta toisaalta, rajansa kaikella hei. Noh, tuo lienee piirre, jota voi hyvinkin hioa haluamaansa muotoon, mutta kun tämän maanisuuden asteen tajusin, niin hetkeksi tuli päänsärkyä. Tuo kuva tuossa blogin reunassa kertonee asiasta kaiken; tämä pieni spaanieli elää syödäkseen ja syö elääkseen, ruoka on tämän otuksen elämän eliksiiri, huume, intohimo..mikälie.

Kyllähän tämä on toki mahtava resurssi palkkauksen kannalta, sillä palkkana menee kaikki nappuloista lähtien ja koira todellakin arvostaa palkkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta toisaalta, jos asiaan ei nyt puutu, niin edessä voipi olla kasa ärsyttäviä tilanteita. Killehän sai huutokohtauksen syödessään ekaa kertaa possunkärsää, kilju, kun paistoin jauhelihaa, hinkui lähes hapettomana, kun laitoin kalkkunarullaa…että tätä tasoa joo.

Meillähän suurin ongelma arkielämässä lienee tuo edellä mainittu mäyräkoira, joka joko syö tarjotun ruokansa, tai sitten se jättää sen kuppiin. Ja kun ei huvita syödä, niin pötkölle on tuon taivaallisen sama kuka sen sitten syö. Noh, pienelle spaanielillehan järjestely sopii loistavasti! Kupille rynnätään salamana ja ryystetään, imuroidaan ja hyperventiloidaan ne nappulat napaan murto-osasekunnissa - ehkä MM-tason suoritusteholla! Meillä on kaikki koirat oppineet tuon pyhän kupin lattiallaolon aikas nopeasti(edellinen mäyris oli samanlainen) ihan vaan sillä, että on sanottu, ettei siihen vaan kosketa – jopa greyhoundit sen oppivat. Tämä ihan siitä syystä, ettei meillä yksinkertaisesti ole mahdollista vahtia joka hetki syökö Felix vai ei, ja missä muut on kun se lopettaa ruokailun, jäikö kuppiin ruokaa vai ei. Joten tämä on vaan pienelle kulinaristillekin opettettava.

Tuo video tuolla ekassa postauksessa on myös harjoite tähän asiaan: että voidaan sekä syödä että leikkiä, ilman sen suurempaa ongelmaa. Olemme tehneet vaikeampaa treeniä muutamia kertoja, joissa namit on kupissa ja silti leikitään – huisin vaikeaa tuolle porsaalle! 
Lisäksi aloitimme luopumisharjoitukset  - taito, josta on hyötyä jatkossa muutenkin. Luopumisen peruskuvion tuo hiffasi hyvin ja sitä nyt vahvistetaan. Päätin myös, että kaikille kupeille, joissa on ruokaa ja ovat maassa, ei mennä ilman lupaa – oli se sitten oma tai toisen. Tästä lienee hyötyä myös tuolla agilitymaailmassa, kun kaikenmaailman kuppeja on aikas lailla tarjolla hallikisoissa ja treeneissä – näen silmissäni sen pienen luppakorvan, joka palo silmissä kiitää kupilta toiselle. Täysin mahdollinen kauhukuva oikeasti! Tuon ahneus ylittää monta muuta tarvetta..

Ruuan voiman, joka on kupissa, näette hyvin tästä alla olevasta videosta: Killen on todella vaikea syödä namia istumisesta (hitaus millä ottaa namin), kun kuppi on jo lattialla – vaikka nameina tarjotaan ihan samaa tavaraa mitä on kupissa! tämä vaatinee paaaljon treeniä; palkka otetaan tilanteessa kuin tilanteessa!



Tässä treenaamme ”pyhän kupin” luovuttamista eli maassa on Felixin kuppi, jossa on ruokaa. Sujuu jo ihan kivasti, mutta kun kuppi on eri huoneessa, niin johan taas oltaisiin sille menossa. Noh, tiedämme, mihin keskitytään hetken aikaa - kaikki treenit kun pitää siirtää myös eri ympäristöihin.


perjantai 13. syyskuuta 2013

Mattotreeniä, treeni 4.

Matto tulee olemaan Killelle paikka, johon opetan sen menemään, kun haluan tauottaa treeniä, laittaa sen odottamaan rauhassa seuraavaa aktiviteettia ja tietenkin oppimaan sen, että joskus vaan odotellaan..ja odotellaan - mieluiten rauhassa ja silloinkin vaikka ympärillä olisi mitä kaikkea ihanaa ja houkuttelevaa :) Pienelle spanielille varmasti maailman tylsin asia, jos on tuollaisella vimmamoottorilla varustettu kuin tuo tyyppi on. Mutta hyvällä treenillä saamme  mattoasian varmasti mieluiseksi ja tätä en epäile hetkeäkään, sillä tässä videolla teemme tätä treeniä NELJÄTTÄ kertaa - enkä siis liioittele - ja homma luistaa jo näin hyvin. Palkkaan Killeä ensin siitä, että hakeutuu matolle, sen jälkeen muutan asennon makuulle ja aloittamme pidentämään aikaa mitä matolla viihdytään. Kriteeriä nostetaan sitten myös niin, ettei siellä matolla saa heiluttaa edes häntää ja plussaa on jos painaa päänkin maahan eli on vallan rentona makuulla. Olin tästä jotenkin liikuttunut, millä intensiteetillä tuo koiruus tätä alkoi tarjoamaan. En ole käyttänyt naksua, vaan palkannut vaan heti matolle. Vihjesanan "matolle" yhdistän lähipäivinä :)  Kille muuten sitten yleisti tuon käytöksen myös ihan omatoimisesti myös häkkiin, joka oli kentän reunalla avoimena ja kirmaili sinne istumaan tuo sama ilme naamalla mitä tuossa matolla. Hää on einstein! Ulkona ja häiriönkin alla tämä treeni sujuu myös - ihme kyllä!


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kille Skökkersson pisteessä 1.

Niin se vaan tänne tulla tupsahti tuollainen pieni spaanieli, johon olemme olleet vaan niin kauhian tyytyväisiä. Kun kunnon kelpietä ei kerran löytynyt (kun kriteeri oli sekalinjainen ja narttu noin 50cm kokoinen), niin päätinpä vaihtaa kokoluokkaa ja rotua kertaheitolla. Onneksi löytyi nää mettäcockerit ja vielä Hanna, joka mulle tuollaisen möi, vaikka tässä talossa ei metästyskorttia vielä olekaan. Kolme viikkoa ollaan ny toisiimme tutustuttu ja heti ekasta hetkestä tuo pieni tyyppi on tuntunut ihan omalta ja istunut laumaankin vallan mainiosti. Hää on niin hurjan motivoitunut tekemään juttuja ihmisen kanssa ja on suorastaan liikuttavan innostunut. Siinäkin mielessä tämä rojekti on mielenkiintoinen, että uuden rodun lisäksi päätin perehtyä uuteen lajiin eli metsästykseen. Killen suunnitelmissa on siis olla sekä agility- että mettäkoira  - molemmissa se varmaan omasta mielestään tulee onnistumaan erinomaisesti, mutta jälkimmäisestä en anna mitään takuita omalta kohdaltani. Käytännön työhön mä siitä varmaan saan Lasselle ihan riittävän toimivan, mutta kokeet voikin olla sitten eri asia. Nähtäväksi jää mihin saakka päästään!

Treenithän on siis aloitettu jo nyt ja olemme mukana ruotsalaisen Thomas Stokken onlinekurssilla "Field Trial Foundation". Kurssin sisältö on mielenkiintoinen ja monesta treenistä tulemme hyötymään myös agilityssä huisin paljon. Täällä siis kertoilen hieman mitä milloinkin on tehty ja miksi - osittain voi olla myös täysin holtitonta ajatuksen virtaa eli en ota vastuuta, jos lukijat ei kaikissa perässä pysy. Saapi soitella tai laittaa viestiä, jos joku asia ei aina aukene :)

Kurssin sisältö on:
  • Play = leikkiminen
  • Self control = itsehillintä
  • Steadiness = paikalla pysyminen ( istuen, seuraten, vapautuskäsky)
  • Heeling = seuraaminen
  • Relaxation = rentoutuminen
  • Recall = luoksetulo
  • Stop signal = pysäytys " käsky"
  • Retrieving foundations (picking up, holding, delivery to hand) = nouto
  • Go outs and directions = irtoaminen ja suunnat
Sinänsä hauska, että tuon listan asioista opettaisin myös agilitykoiralle leikkimisen, itsehillinnän, paikalla pysymisen, rentoutumisen ja irtoamisen. Luoksetulo lienee automaatio kaikille koirille.

Tässä videolla treenaamme leikkimistä lelulla sekä ilman lelua, rauhoittumista ohjaajan jalkojen väliin (tulee olemaan yksi tavoista pitää koira rauhallisena oli se sitten mettällä tai agilitykentällä) ja vapautusta namille. Lisäksi tässä harjoitellaan sitä, että voimme tulevaisuudessa käyttää sekä nameja tai lelua palkkana täysin sen mukaan kumman valitsen. Tämä olisi muuten monelle agilitykoirille yksi tärkeimmistä treeneistä!eli opetetaan pentu käyttämään molempia: leikkimään vaikka namitkin on kuvioissa, sekä syömään vaikka lelut on kuvioissa. Monella koira kun tuntuu valitsevan sen millä haluaa milloinkin palkkautua, jos edes päättää palkkautua ;) Kielii pohjakoulutuksen puutteista pentuaikana. Lisäksi mettäkoiralle tuon harjoituksen tarkoitus on tämä, mitä Thomas tarkensi meille kurssilaisille:

"To play when there is food around is one of the first things I teach my pups. That’s the foundation for teaching them to retrieve cold game or a dummy even when there are a lot of scent and live birds running ahead and the hunting drive kicks in. "



Killen "ongelmahan" on tällä hetkellä se että se on ihan sairaan ahne!!ekaa kertaa kun laitoin ruokaa sen saavuttua, niin se kiljui täyttä kurkkua hellan vieressa..joo siis kiljui ja niin kovaa mitä pystyi. Kiljui kun sai ekaa kertaa possunkärsän syötäväksi ja kiljui kun ekan kerran harjoiteltiin rauhoittumista tuohon jalkojen väliin,niin että edessä oli tuo ruokakuppi ja pari vaivaista nappulaa. Hmm. Tulee olemaan ehdottomasti tuon koiran vahvuus, mutta vaatinee pientä hiomista :) Videolla tämä on meidän toinen treenisessio  ja alkaa jo sujumaan kivasti. Leikkimisessä Killeri on ollut alusta saakka oikein tehokas ja sitä tullaan vahvistamaan monipuolisesti eri leluilla ja monissa paikoissa - tykkään!